Alf Rehn: Johtamisen ristiriita

Professori Alf Rehn analysoi johtajuuden haasteita Turun Nuorkauppakamarin vuosikokouksessa 18.2.

Vuosikokouksessamme organisaatiojohtamisen professori ja pitkän linjan akateemikko Alf Rehn kertoi meille johtajuuden ristiriidoista. Johtajuus on jatkuvaa taistelua, pitää olla sekä että koko ajan, johtajuuden ydin onkin tasapainoilu kovan ja pehmeän johtajuuden kanssa. Mutta puhummeko tarpeeksi siitä, että johtajuus on vaikeaa? Alf pohti Suomen ja Tanskan kulttuurieroja keskustella ja avautua asiasta yhdessä, sparraillen.

Johtajalla on myös oikeus sanoa, että ei tiedä. Muutosvimma taas voi aiheuttaa johtajassa vaihtelevaa käyttäytymistä, mutta luottamussuhteen muodostamiseksi työntekijöiden ja tiimin pitää pystyä luottamaan siihen, millainen ihminen on. Tärkeää post korona maailmassa, ei muututa liikaa, ei kuvitella että johtajuus on jatkuvasti muuttuva asia.

Millainen on hyvä johtaja? Alfin mukaan parhaat johtajat näkevät ne pienet hetket kun kannattaa käydä kysymässä, antamassa apua ja puuttua esimerkillisesti mm. huonoon käyttäytymiseen, arroganssia ja ylimielisyyttä, kiusaamista ja eriarvoistamista ei saa sallia koskaan. Entä miltä näyttävät uuden ajan organisaatiot? Aika mennyt ei koskaan palaa, mutta kokoukset ovat ikuisia. Moni asia muuttuu, mutta monet pysyvät samanlaisia. Toimistot tulevat nousemaan arvoon arvaamattomaan, ihmiset kaipaavat sosiaalista kanssakäymistä ja ideoiden vaihtoa kahvikupin äärellä.

Luovuus ja innovaatiot eivät ole yhtä korkeassa kurssissa enää, pyhä resilienssi on uusi musta ja näin ollen myös vahva strateginen liike. Uudenlainen ketteryys ja tekoälyn suuri voima tulee näyttämään meille eri tapoja olla organisaatio, eikä ihmisellä organisoinnissa tule olemaan enää yhtä suurta roolia. Me kaikki rakennamme huomista tänään, oli kyseessä sitten tekoäly tai vertikaalinen integraatio.

Meidän on varottava eikä velloa tyytyväisyydessä siinä uskossa, että tämä kriisi on selätetty. Esimerkiksi ekologinen kriisi on aito ja Suomi ikääntyy toiseksi nopeiten Japanin jälkeen ja on luotava malleja niin kestävälle kehitykselle kuin ikääntyvälle väestölle. Pandemian merkit olivat olleet ilmassa jo kauan, eli olemme jo ennakoineet kriisit mutta silti yllätymme kun vihdoin iskevät. Meidän on suunnattava nöyränä kohti seuraavaa katastrofia ja päästävä mielikuvitus valloilleen pohtiessamme ratkaisuja. Ihmiset nimittäin tapaavat tehdä samoja virheitä toisensa jälkeen, ei mitään uutta auringon alla.